" Mitä sinä sanoit?! Mihin muka tarvitsette minua?" Amy pelästyi. Nainen kuitenkin alkoi hiljalleen häivyttyä.
" Odota, älä me... ne..."
Amy oli yksin. Polttava kipu alkoi tuntua Amyn kehossa. Hän haukkasi henkeä ja käpertyi lattialle. Silmissä sumeni.
Amy! Amy!
" AMY!"
" Mh?" Amy hieraisi silmiään ja katseli tokkurassa parhaaseen ystäväänsä. " Mischa?"
" Kyllä! Olin niiin huolissani! Melkein soitin ambulanssin! Mikä sinulle tuli?"
" En... tiedä... mitä sinä muuten teet täällä?" Amy kysyi heikosti.
Mischa punastui ja hymyili.
" Soitin sinulle, mutta puhelimeesi ei saatu yhteyttä. Sitten minulle tuli mieleen, että jokin on vialla. Tulin tänne ja avasin oven vara-avaimella. Huomasin sinut lattialla ja pelästyin aivan hirveästi! Saat kiittää onneasi, että tulin!"
" Ethän sinä mitään muuta tehnyt kun panikoinut?"
Mischa punastui jälleen, tällä kertaa paljon voimakkaammin ja nyrpisti nenäänsä sitten.
" Mutta minusta oli henkistä tukea. Sitä paitsi minä huusin sinulle!"
" Niin, tärykalvoni saivat ikuisen trauman", Amy naurahti voimattomasti.
" On niin hyvä, että olet kunnossa, Amy!"
" Joo, joo, eihän mulla mikään oo ollutkaan!"
Mischa nauroi kevytkenkäisesti ja rutisti Amya.
" Kyllähän sinä minut tiedät!"
" Joo, olet maailman varovaisin ihminen! Mischa - oma henkilökohtainen suojeliani! Kuitenkin, luulen, että kello on jo tarpeeksi paljon. Kipitäppä sinäkin kotiin", Amy tokaisi.
" Äh, okei. Mut mun on kerrottava huomenna sulle yks juttu... sen takia mä soitinkin alunperin sulle..."
" Oke, mut nyt mua oikeetsi väsyttää ihan hirveesti. Moikka...!"
" Joo, moi!"
Amy käpertyi sohvalle ja yritti saada unta. Ajatukset vaelsivat hänen päässään: Kuka se outo nainen oli ollut? Miksi Amy ei muistanut naisen kasvoja? Miksi se nainen tarvitsi Amya? Ketkä 'me'? Miksi koko maailma... tuntui nyt epätodelliselta? Se unikin oli tuntunut realistisemmalta... Amyn hengitys tasaantui ja tyttö vaipui syvään uneen.
Mukava, lämmin syysaamu. Aivan kuten edellisenä ja sitä edellisinä päivinä. Nuori tyttö Allstar-kengissä ja raitasukissa käveli Blake Lanella, Highwaystreet-nimisellä kadulla.
" Hei Amy! Mulla ois sitä asiaa..!" Mischa Parkinson, Parkinsonin perheen vanhin, huudahti Amy Whitneylle, sille tytölle, joka sinä lämpimänä syysaamuna käveli pitkin Blake Lanen katuja. Amy ei kuitenkaan kuunnellut sinä hetkenä ketään. Hän vain käveli, hiljaa kuin transsissa.
" Amy!"
" Hmph. Taas se vaan miettii omiaan, eikä kuuntele mua. Joskus musta tuntuu siltä, ettei kukaan ikinä ees jaksa kuunnella mua! Vai mitä Tommy?" Mischa kääntyi serkkunsa puoleen.
" Tommy?"
" Hä? Siis mitä? Sori mä en kuunnellu sua..."
" Sori kun mä en kuunnellu sua, Mischa!" Amy huokaisi itsekseen päästyään Highwaystreetiltä kauemmas. " Mun on ny vaan saatava olla yksin... tä kaikki on niin epätodellista!"
Amy nielaisi raskaasti ja jatkoi kävelyään. Katu tuntui muuttuvan kiemuraiseksi Amyn silmissä ja taivas tuntui repeävän. Hetken kuluttua Amy seisoi käveli metsän reunaa pitkin, tietämättä miten ihmeessä sinne oli päätynytkään.
" Metsä? Metsä!? Ei Blake Lanella oo metsiä! Ei Blake Lanella, ei sen lähistöllä!"
Pieni pelon ja pakokauhun risteytys kiteytyi Amyyn. Hetken hiljaisuus kuitenkin rauhoitti tytön. Omaa järjen ääntä uhmaava puoli otti Amyssa vallan. Hänhän saattaisi olla ensimmäinen, joka käy metsässä! Silloinhan hän olisi perjaatteessa löytänytkin metsän ja hän saisi ehkä palkkion! Ei, ei, metsään ei saisi mennä edes. Varsinkaan ilman puhelinta ja kaveria. Älä koskaan mene metsään yksin. Entä jos se on jonkun omistama metsäalue? Silloinhan se olisi sama kuin hyppelisit toisten pihoille... äh, ei kukaan näe. Virkistäväähän se vain on, kävellä rauhallisessa metsässä. Ei, keskitä ajatukset nyt takaisin siihen outoon uneen...
Tai mene vain metsään ja unohda muut.
Äää, no onpas dramaattista. Se meni metsään. Vau, oikein nousee iho kananlihalle. Joo, anteeks ny tämmönen lässyttely :D sapittaa vaan tämmöinen tylsänpäiväinen juttu -.-' no minunhan siitä hyvä on sanoo, kun kerran ite sen keksinkin X'> Kuitenkin... tämän jakson kulku on ihan peestä ja muutenkin vähän tökkii... tarinankerronta ja kaikki. Höhäh. No mutta kolmonen tulee melkein hetiperään, tämän loppuviikon sisällä. Kiitso, teidän Miwa.
// Siitä kirjajutusta on sitten tuossa asioissa, kommentia siitäkin voi pistää, anteeksi nyt kun en tiennyt reblikasta.
Kommentit