" Vau, ei tä mun uus koti nii hääppönen ollutkaan!"
Nuori nainen seisoskeli vanhan omakotitalon etuovella. Vaikka oli lämmin kevät-päivä, oli neitokaisella pitkähihainen neule ja reilusti nilkan ylittävät farkut. Tämän erikoisen neidin nimi oli Amy Whitney. Hän oli melkein täydellinen - kaikki olivat aina kadehtineet häntä posliinisesta, pilalle menemättömästä ihosta, sekä suloisista kasvonpiirteistä. Tytöllä oli muutenkiin sirot ja nukkemaiset raajat ja Amy taipuikin komeasti, vaikkei hän ikinä ole ollut urheilullinen, saati pitänyt venyttelystä. Nyt seitsemäntoista vuoden iässä hän oli muuttanut omilleen, suureen omakotitaloon, ties vaikka siitä tulisi olemaan hyötyä tulevaisuudessa.

Amy katseli iloisesti ympärilleen. Hän oli varmasti maailman onnekkain tyttö! Maisemat olivat suorastaan henkeä salpaavat kirkkaanvihreine nurmikkoineen ja kirsikkapuineen.
Lämmin tervehdys yllätti tytön tosissaan.


" Hei! Olen Tommy Parkinson. Hauska tutustua", nuori poika tervehti Amya.
" Amy Whitney. Olen uusi täällä. Tosin sen varmaan arvasitkin siitä eilisestä muuttoautosta."
Tommy nyökkäsi kevyesti.
" Kuule tämä saattaa tulla yllättäen, mutta kun meillä on illalla bileet mun talos, ni haluisiks ehkä tulla käymään...? Tai siis niinku niihin bileisiin? Sinne tulee muutama muukin."
"Tietysti! Oikein mielelläni! Tai siis... voi ei... tai ei mitään. Tulen kyllä. Nähdään sitten...! Moneltako ne olivatkaan?"
" Ai niin! Alkaa kaheksalta illalla... nähään sillo!"
" Joo, nähdään..."
Amy katseli Tommyn perään tämän kävellessä pois. Bileet. kuulosti kivalta, mutta Amy tiesi, että bileisiin pukeuduttaisiin minimekkoihin. Huomaisikohan kukaan hänen eroansa normaaliin ihmiseen jos hän pukeutuisi kuin muut? Näine ajatuksineen Amy laahusti sisälle.


" Tai jos en vain mene juhliin... tai sanon, että vatsatauti iski... tai jokin viirus", Amy yritti miettiä kävellessään kellariin. Hän oli valmis tekemään melkein mitä tahansa, jotta salaisuus pysyisi salaisuutena.


...


" Kyllä se riski on otettava. Muuten kaikki luulevat minua yksinolijaksi tai jotain... ja kukaan ei haluaisi olla kanssani... äsh! Menen juhliin ja sillä siisti!" Amy päätti puhallellessaan kylpyammeen kuplia. Hän nojautui taaksepäin ja löi melkein päänsä lavuaariin.
" Ehkä stressaan liikaa..."

Hetken päästä Amy katseli itseään peilistä. Hän näytti jo ihan hyvältä, lukuun ottamatta sitä yhtä pikku seikkaa, joka hänessä oli aina ollut jo kolmensadan vuoden ajan ja tuli vastikääkin olemaan.
" Kunpa kukaan ei huomaisi sitä..."


Amy otti takin naulakosta, veti sen ylleen ja painui hyiseen ulkoilmaan. Ero päivään oli suuri. Heti kun aurinko oli painunut pois, oli lämmin kevät-päivä muuttunut hyiseksi syys-yön tapaiseksi. Korot asvaltilla kopisten Amy käveli hissukseen naapuriin, josta kuului kova musiikin pauhe.


" Onkohan tämä nyt oikea?" Amy mietti ääneen kääntyessään valkoiselle pihatielle. Talossa ei palanut valot ja hetken Amy epäili erehtyneensä talosta. Hellä ääni kuitenkin kieli Amyn osuneen oikeaan.

 
" Hei Amy!" Tommy huudahti tullessaan talon nurkan takaa. " Ajattelinkin sen olevan sinä!"
Amy katsahti Tommya ja tunsi olevansa iloinen saadessaan seuraa.
" Joo... missä kaikki ovat? Miksi talossa ei pala valo, vaikka musiikki kyllä kuuluu?"
Tommy naurahti.
" Noku me ollaan meidän takapihall olevas huvimajas. Tuuksäkin, vai haluutsä jäädä tänne kyhjöttää?"
Amy punastui hiljaa ja nyökkäsi lopulta pienellä liikkeellä. He lähtivät huvimajaa kohti, Tommy etunenässä.


Kun Amy ehti pujahtaa ovesta sisään Tommyn jälkeen, oli meno jo kovalla päällä ja Tommykin tanssilattialla. 
" Tuu Amy!" Poika huusi melun yli. Amy otti takkinsa pois ja kiiruhti Tommyn luo.


" Et haluis tanssia? Me muut ollaan jo vedetty kaikkee ja bileet on aika pitkällä, mut tulit just sopivasti."
Amy hymähti itsekseen ja aloitti tanssimaan. Kaikki huoli salaisuuden paljastumisesta sun muusta valui täysin hukkaan. Osittain siihen saattoi vaikuttaa kylläkin alkoholi, jota Amylle oli siihen mennessä tarjottu riittämiin.

                                         TUNTEJA MYÖHEMMIN:


" Sä oot kyll parhaimmillas tänä iltana Amy..." Tommy sanoi uneksuvasti.
" No ethän sä ees kun-kunnolla tunne mua", Amy nikotteli.
" Kohta ehkä tunnenkin..."
Amy kehräsi Tommyn hyväillessä häntä. Hänen ajatuksensa eivät kulkeneet selkeästi ja alkoholi oli sekoittanut hänen pään.


" Sä todella oot parhaimmillas tänä iltana..."


"..."

Kun Tommy vetäytyi Amysta irti, vetäisi hän tytön heti peräänsä vieden tämän sisälle päärakennukseen.
" Mitä..?"


Amy oli totaalisen ymmälään kun Tommy kaatoi hänet sängylle suudellen kiihkeästi. Silti tyttö ei yrittänyt pyristellä vastaan, vaan antoi Tommyn viedä häntä mukanaan.


Tommy irrottautui hetkeksi ja painoi huulensa taas Amyn kuumille huulille. Äkkiä Tommy tuntui tajuavan jotain ja poika vetäytyi kauemmaksi Amysta.


" Mitä nyt? En pure... ainakaan paljoa!" Amy naureskeli.
Tommy kuitenkin katsoi kauhuissaan Amya.
" Sinä... sinä... et ole ihminen! Sinulla on... nuken keho!"
Amyn hymy loppui kuin seinään. Hänen salaisuus oli paljastunut.

EDIT// Pientä korjailua