Kirpeä syysaamu. Nuori Amy Whitney oli asunut uudessa kodissaan Blake Lanella jo puolisen vuotta. Silti neitokaisen elämä ei paistanut auringon lailla.
" En tiedä mitä tekisin, Mischa! Kaikki menee päin mäntyä! Ensimmäiseksi se juttu Tommyn kanssa... häpeän sitä enemmän kuin itseäni! Sen jälkeen kaikki saivat kuulla minusta! Sen, että... että olen..."
Amy puristi kätensä nyrkkiin.
" Se Jeremykin... ei, en edes halua kertoa... "

" Enkä minä kuulla. Amy, sinun on ryhdistäydyttävä! Laita elämäsi kuntoon! Älä häpeä... öh... erilaisuuttasi, vaan laita se etusijalle, vaali sitä! Et olisi se ihana Amy, jos et olisi juuri tuollainen! Mee diskoo, dokaa oikein kunnolla, hanki kundi, dumppaa se, hanki toine! Ota ilo irti elämästä!" Mischa melkein huusi.
" Mutt.. mä haluun vakisuhteen, en mitää yhden yön juttua..."
" Palaa maanpinnalle tyttö! Tällä aikakaudella tota vakisuhdetta ei tunneta."


" Ai moro Tommy!" Mischa huikkasi pojalle, joka pujahti ovesta sisään, suoraan Amyn marimekon unikko-kuosisille ikea-kalusteille. Amy vetäisi huulilleen sievän tekohymyn ja katsoi poikaa merkitsevästi.
" Kato mitä marttakerholaiset?"
Mischa muksasi leikillään hellästi Tommya olkapäähän ja Tommy suoritti vastaiskun muitta mutkitta.
" Hei mun pitää käydä vessassa, venatkaa vaa hetki..." Mischa hymähti ja puikkelehti olohuoneen läpi vessan ovelle. Amyn tekohymy stoppasi ihan yht'äkkiä kuin se oli alkanutkin.


" Kuule Einstein, oliko toi nyt ihan järkevä idea tulla nyt noin vain mun himaa, ku mä yritin puhuu Mischalle?"
" Joo, kylmä kuulin ku vainosin tuo sun selkäs takana, sun puskissas."
Heleä puna nousi hitaasti Amyn kasvoille ja tämä painoi päänsä alas.


" Hei kuule ei se mitään, mä annan anteeks et puhutte must selän takana, jos suostut kuuntelee mun asian..."
Amy nyökäytti päätänsä pienellä liikkellä.
" Niin tota... tiesikkö, että sä oot aikas nätti tänään? Kaunis sääkin..."


" Tommy ei! Eiks sull oo tyttöystävä? Se Tosca? Vai olikse Faith? Mut pääasia on se, et mä en suostu olee mikään salarakas, sori vaa. Sano si ku oot taas vapaa, mut ei nyt."
Amy nousi tuoliltansa.
" Meen olkkariin. ÄLÄ seuraa..."


" Amy?"
Mischa oli selkeästi yllättynyt, kun näki Amyn sohvalla.
" Mitä...?"
" Eksä ollu Tommyn kaa...?"
" EN! En nyt, en koskaan, en huomenna, en vuoden päästä."


Mischa istui Amyn viereen.
" No mä odotan, et selität, et mist sä tällä kertaa keuhkoot."

Kahdenkymmenen minuutin päästä Mischalta tuntui kuitenkin alkavan pikku hiljaa pinna palamaan.
" Ei sitten! Mulla on nyt kyll jo kiire, ku porukat ois tuloss käymään ja mä en jaksa jäädä tänne kattelee sun oikutteluas! Anteeks nyt vaa, mut mun on mentävä. Moikka!"


" Tuu Tommy!" Mischa huikkasi serkulleen ohittaessaan keittiön. Sekunnin murto-osan Tommy empi hyvästellä Amyn, mutta hän päätti antaa tytön olla oman itsensa herra ja jätti hänet rauhaan.


Sisällä Amy oli saanut kuitenkin yksinäisyydestä tarpeekseen ja aukasi koneen. Chatissä ei kuitenkaan ollut ketään kiinnostavaa, ainoastaan Stan, joka oli tehnyt selväksi, että hän oli varattu, sekä tylsänpuoleinen Charlotte. Lopulta Amy luovutti ja nousi tietokoneen äärestä.


Korvia vihlova ääni yllätti tytön täysin.
" Mitä vit-?"

Mutta Amy ei enää kuullut, tai nähnyt mitään.


Hän oli jo joutunut pimeyteen.


Onko tyhjässä tilassa ajan määritystä? Onko huomista... tai vuosia? Entä minuutteja, tunteja? Missä on...tyhjä tila?


Missä minä olen? Paljonko kello on? Kaunko nukuin?


Onko täällä ketään? Miten jouduin tänne?


"Saat sen selville ajan myötä, Amy."
Kuka hän on?


Lämmin halaus... miksi se tuntuu niin tutulta? En edes tunne koko tyyppiä? Miksi suostun tälläiseen?


" Koska sinua tarvitaan. Me tarvitsemme sinua."

Vähän klisee osa, johtuen varmaan osittain siitä, että ainakin kuusi seitsemän kuvaa jäi pois... laiskuus iski. Antakaa anteeksi. -.-'' -Miwanne
EDIT// Muokkasin pari juttua